Viime tunnilla keskiviikkona pohdimme ryhmissä ihmisen parantamisen moraalisista ja eettisiä vaikutuksista. Parantamisella tarkoitettiin lähinnä ihmisen "koneellistamista" muistikorteilla ja prosessoreilla, sekä ulkonäön parantamista. Ryhmämme kannatti pääasiallisesti tätä anarkisesti: sehän on jokaisen oma valinta mitä haluaa tehdä itselleen. Itse uskon siihen, että ihminen vertaa oman onnellisuutensa muihin, ja sitä kautta tuntee olonsa onnelliseksi, kun saa esimerkiksi kokeesta hyvän numeron: "Olin muita parempi." Tämän ajattelun kautta vaikka ihmiset kuinka muokkaisivat itsestään paremman näköisiä ja "tehokkaampia" emme tuntisi itseämme onnellisiksi, koska muut ovat samalla tasolla.
Toinen seikka liittyen hieman äskeiseen on se, että tänä päivänä jokainen on hyvä jossain ja tuntee olonsa onnelliseksi, kun on osaamassaan asiassa monia muita parempi. Jos tulevaisuudessa kaikki olisivat "täydellisiä" superihmisiä ei kukaan voisi olla erityisen hyvä missään, koska kaikki ovat erityisen hyviä kaikessa. Mitäs tapahtuisi ammattilais urheilulle? Mitäs sitä turhaan on Hartwall-areenalle raahautua, kun itselläkin on NHL tasoinen jääkiekko hallussa...
Mielestäni ihmisen parantelu johtaisi lopulta klooneihin ja kaikki olisivat yhtähyviä kaikessa, eikä missään olisi enää mitään järkeä. Mieli ja ajattelu olisi ainoa mikä meidät erottaa; jos sekään, kun kaikki voivat ladata uuden päivityksen filosofiasta aivoihinsa, ja ajattelustakin tulee samanlaista.
Tietysti visioni on melkoisen kaukaa haettu, mutta johtihan keppikin nykypäivän ydinaseisiin... Eli tavallaan ihan realistisilla jäljillä ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti